sunnuntai 19. marraskuuta 2017

#149 Matka maailman ympäri

Moni on varmasti huomannut, ettei blogiini ole ilmestynyt pitkään pitkään aikaan ratsastustuntipostausta, vaikka materiaalia olisi ja vaikka millä mitalla. Jos teillä on ikävä näitä ratsastustuntipostauksia, käykäähän ottamassa haltuun Instagramissa @elaimetsydamessa. Sinne tulee ennemmin tai myöhemmin päivityksiä menneistä ratsastustunneista.

Viikko sitten torstaina  9.11.2017 meillä oli ratsastustunti ja menimme tunnilla ilmansatulaa ja onnekseni sain mennä tunnin Eetulla. Tunnista teki vielä erikoisen se, että menin Eetulla ensimmäistä kertaa ilman satulaa, en ollut mennyt ponilla pitkään aikaan ja kaiken lisäksi siitä oli tasan vuosi ja kuusi päivää, kun ensimmäisen kerran ratsastin tällä maailman suloisimmalla pikkuponilla!

Kuvat Jenna Pasonen

Eetu tuli ponikoulun tunnilta pois 18.00, joten tallissa otimme vain satulan pois ja tarkistin kaviot ja sen jälkeen olikin aika lähteä kohti maneesia. Jos joku ei tiennyt, tallillemme on valmistunut maneesi lokakuussa ja siitä lähtien olemmekin ratsastaneet pelkästään siellä. Kun pääsimme maneesin sisälle, kiipesin Eetun selkään ja lähdin kävelemään ympäri kenttää. Heti alusta alkaen Eetu tuntui varsin reippaalta omalta itseltään.

Aluksi ravailimme ympäri kenttää ja teimme toiselle pitkälle sivulle loivaa kiemuraa, jonka keskikohdassa teimme voltin uralle päin. Eetu tuntui tosi hyvältä ja voltitkin onnistuivat oikein kivasti, kunhan itse muistin kääntää sitä päätä sinne, minne oltiin menossa. Hetken ravattuamme jatkoimme samaa tehtävää, johon lisäsimme toiselle pitkälle sivulle laukan. Laukka nousi Eetulta tosi hyvin ja se olikin yllättävän tasainen. Ponilla riitti myös virtaa, sillä muutamalla pätkällä päästeltiinkin menemään aika kovaa.



Hetken päästä otimme vielä laukkaa ympäri kenttää, joka sujuikin hetken aikaa ihan hyvin, kunnes vauhti alkoi kiihtymään ja Eetu pisti päätä hiukan normaalia alemmaksi, jonka seurauksena menetin tasapainoni ja lensin ihan kunnon lennolla Eetun selästä alas. Hiukan sattui lonkkaan, mutta heti, kun poni saatiin kiinni, nousin selkään ja jatkoimme laukkaamista. Tosin nyt otin vähän varovaisemmin, ettei vauhti pääsisi yltymään, etten lentäisi Eetun selästä uudelleen. En muista otimmeko vielä toiseen suuntaan laukkaa vai emme, mutta jos otimme, niin silloin ei tapahtunut mitään erikoista. Laukkojen jälkeen otimme käyntiä ja kävelimme pitkin ohjin.



Käveltyämme keräsimme ohjat tuntumalle ja laitoimme ohjien päähän solmun. Meidän piti pystyä tasapainoilemaan ponien selässä ilman pitämättä ohjista kiinni, ettei ohjat sotkeudu ponin jalkoihin. Jatkoimme koko ajan tasapainoilua siten, että pitkät sivut ravissa ja lyhyet sivut käynnissä. Ensimmäisenä tehtävänä oli pitää toista kättä sivulla ja sitä teimme muutaman pitkän sivun. Sen jälkeen teimme toisella kädellä saman. Sitten laitoimme molemmat kädet sivuille. Kaikki nämä olivat tasapainon suhteen varsin helppoja. Tosin haastetta hiukan tähän toi se, että Eetu välillä tuppasi  kiihdyttämään, vaikka ei olisi tarvinnut.

Kun kolme tasapainoharjoitusta oli tehty, tehtävämme muuttuivatkin vähän haasteellisemmiksi. Ensimmäisenä meidän piti päästää kädet sivuille ja alkaa pyörittämään käsiä eri tai samaan aikaan. Meidän osalta se sujui oikein hyvin. Sen jälkeen meillä oli vielä ravissa tasapainoharjoitus, jossa kädet piti pitää kypärän päällä. Sekin sujui oikein hyvin. Ravi tasapainoharjoitusten jälkeen otimme vielä toisella pitkällä sivulla laukkaa yksitellen. Laukassa sai pitää kättä/käsiä sivulla ja rohkenin kokeilemaan Eetun kanssa laukkaamista kädet sivuilla. Laukkaaminen sujuikin oikein kivasti, eikä Eetu erityisemmin kiihdyttänytkään laukassa. Viimeisellä laukka pätkällä pääsin, jopa pyörittämään käsiä onnistuneesti! Super poni!




Tasapainoharjoitusten jälkeen leikimme vielä tehtävä leikkiä. Leikissä ideana on antaa tehtäviä, jotka pitää suorittaa ponin kanssa ja se, kuka on hitain tehtävän suorittamisessa, joutuu määräämään tehtävän, joka muiden tuntilaisten täytyy tehdä. Tällä kertaa kerkesimme tekemään kaikenlaisia tehtäviä ja niitä oli yllättävän monipuolisesti.

Leikissä tehtävänämme oli mm. tehdä maailmanympärysmatkoja, ja ne matkat kestivätkin harmittavan vähän aikaa. Niiden lisäksi piti tulla ponin selästä alas ja kiivetä takaisin ylös, tehdä vatsalihaksia, ratsastaa naistensatulassa, tehdä saksia, laukata ponien kanssa siten, että ratsastaja juoksee vieressä sekä muutamaan otteeseen piti mennä kenttä laukassa päästä päähän, jossa olimmekin Eetun kanssa aika hyviä. Tosin yhdellä kerralla lensin Eetun selästä alas, kun laukkasimme ehkä vähän liiankin kovaa, ja menetin tasapainoni. Siinä ei silloin sattunut, mutta  jälkeenpäin seuraavina päivinä huomasi, että käsi oli tärähtänyt tippuessani, sillä se tuntui hiukan kipeältä.





Ylipäänsä tehtäväleikissä olimme aika hyviä, koska emme jääneet Eetun kanssa kertaakaan keskelle jakelemaan tehtäviä. Tosin tehtävien tekijänä on kyllä oikein kiva olla, jos tehtävät ovat haasteellisia, eikä mitään ihan normaaleja. Tehtävä leikkiä leikimme aika kauan, jonka jälkeen oli aika tehdä loppuverryttely.

Teimme ihan kevyen loppuverryttelyn. Ravissa meidän tehtävänämme oli tehdä ympyröitä, jonka jälkeen otimme käyntiä. Kokonaisuudessaan tunti oli oikein kiva ja Eetu oli ihan super ihana ja sillä oli todella kiva mennä pitkästä aikaan! Eetu jatkoi vielä seuraavalle tunnille, joten kävin tallilla  ja sen jälkeen menin takaisin maneesille katsomaan toisten ratsastustuntia.



Pitkästä aikaa ratsastuspostausta, mitä piditte? Nyt marraskuun aikana olisi tarkoitus saada ainakin yksi postaus ulos ja muuten varmaan loppu kuukausi meneekin joulukalenterin parissa. Hiukan jännittää miten sen kanssa tulee käymään, mutta pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta, että joulukuun aikana saadaan ulos yhteensä 24 postausta, ennen joulukuuta!

Tässä oli tämä postaus. Toivottavasti piditte ja ratsastustuntipostaukset vielä maistuu! Kertokaahan kommenteissa mielipiteenne tästä postauksesta!


lauantai 11. marraskuuta 2017

#148 Pakkasaamun kuvaukset

Muutama viikko sitten tänne kotikaupunkiini satoi ensilumi, joka päättikin jäädä maahan reiluksi viikoksi. Lumen tuloa oli kyllä odotettu varsin pitkään, sillä talvikuvien saanti alkoi tulla jo ajankohtaiseksi aiheeksi, ainakin blogin suhteen.

Eräänä aurinkoisena pakkasaamuna olinkin ahkera ja lähdin kuvaamaan Lorua pihalle pienen lenkin jälkeen ennen kouluun lähtöä. Kouluni alkoi vasta 10.30, joten aikaa kuvaamiselle oli reilut 45 minuuttia. Matkassa mukana oli kasa häiriötekijöitä, mutta onneksi sain muutaman onnistuneen kuvan otettua, vaikka yleisesti ottaen kuvista ei tullutkaan mitään parhaimmistoa. Tänään ajattelin kumminkin tehdä kuvapostausta pitkästä aikaa ja postaus sisältääkin kuvausaamun kuvia Lorun kertomana.

"Vuh! Aino päästi minut, Lorun taas pitkästä aikaa tänne blogiinsa kirjoittamaan tai ylipäänsä edes esiintymään täällä blogissa. Tänään näytän teille pakkasaamun kuvia, joita se Aino otti minusta ennen hänen kouluun lähtöä eräänä arkipäivänä. Ennen kuvauksia kävimme reippailemassa lenkillä, jonka jälkeen tulimme kotipihallemme. Siellä Aino yritti epätoivoisesti ottaa kuvia minusta. En tiedä, miksi se oli niin epätoivoista puuhaa, mutta olettaisin, että siksi koska minä reagoin mukamas liikaa häiriötekijöihin. Nyt kumminkin kuvien pariin!

1. Tämän kuvan se otti silloin, kun se pakotti minut kököttämään lumihangessa. Tosin ehkä se oli ihan kannattavaa, kun se sai minun silmästäni näin hienon kuvan!

2. Tämän kuvan otto hetkenä suunnittelin kovasti, että voisin käydä hakemassa palloni

3. Ja muutama sekunti, niin olin jo palloleikin ytimessä. Menoni oli niin hurjaa, että lumetkin lensivät päälleni.

4. Sitten olin kiltti ja poseerasin kauniissa valaistuksessa!

5. Ja jatkoin poseeraamista.

6. Sitten se ottikin palloni ja huusi "sivu" ja juoksin täysiä Ainon sivulle.

7. Kohta se huusi minut uudelleen sivulle ja minä leikin kengurua ja loikin Ainon luokse!

8. Ja sitten sain pallon ja juoksin Aino karkuun, jottei se saisi enää palloa minulta.

9. Juoksin todella kovaa...

10. Mutta kohta istuin jo nöyränä lumihangessa, mutta todellisuudessa tämän kuvan jälkeen pomppasin ottamaan palloa Ainon kädestä.


11. Ja taas se huusi sivulle ja minä juoksin sen luokse, vaikka olisikin tehnyt mieli mennä haastelemaan naapurin koirille. 

12. Olimmekin olleet jo yli 30 minuuttia ulkona ja sitten olikin aika mennä sisälle. Minä kiltisti katsoin Ainoa ja yritin pyytää, että voisin jäädä vielä sisälle, mutta vastaus oli kielteinen. Ja sen vuoksi aloin piilokiukkuilemaan sille!

13. Lopuksi poseerasin vielä kerran!
Sitten minun pitikin mennä sisälle, jotta Aino kerkesi lämmitellä sormiaan ja varpaitaan ennen kouluun lähtöä ja jos totta puhutaan, niin taisi se laittaa minusta kuvan näpsättiin ja johonkin vatsaappi ryhmään, jotta kaikki voisivat ihastella minua.

No, mutta ei minulla tänään muuta. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja minä annan jokaiselle teille ylävitosen, jotka kommentoitte lempi kuvanne sekä sen, mitä piditte tästä minun kirjoittamastani postauksesta! Eletään siinä toivossa, että pääsen kirjoittelemaan tänne taas pian, joten siihen asti heippa!

PS. Haluaisitteko, nähdä minusta ja Ainosta teemakuvia, jos haluatte, niin mitä? Kertokaa se kommenteissa! Vuh!!"

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

#147 Lokakuu 2017

Lokakuussa sattui ja tapahtui kaikenlaista ja samalla lokakuu olikin aika tapahtumarikas kuukausi. Sanoisinko, että ehkä yksi tapahtumarikkaimmista kuukausista hetkeen ja erityisesti täällä blogin puolella. Tänään siis lokakuun koosteen parissa!

Kuukauden katsotuin postaus:

Lokakuun aikana uunista ulos tuli neljä postausta, joihin tulikin  panostettua ehkä hiukan normaalia enemmän ja se kyllä näkyi postauksien näyttökerroissa. Ensimmäinen hämmästys tapahtui, kun huomasin, että kuukausipostaukselle oli tullut yli 200 näyttökertaa ja seuraavat kaksi muuta saivat myös yli 200 näyttökertaa, joista toinen miltei 300 näyttöä. Koko lokakuun viimeinen, kuukauden sekä kautta aikain blogin suosituin postaus, jonka olin tehnyt yhteistyössä Playsson.net:in kanssa keräsi melkein 1000 näyttökertaa! Eli postaus, jossa arvostelin Riders Magazinen, joka sisälsi myös arvonnan sai näyttökertoja huimat 996. Olen tosi häkeltynyt moisesta luvusta, sillä se on enemmän näyttöjä, mitä koko syyskuussa niitä tuli blogille yhteensä. Jos et ole vielä ennättänyt lukea kyseistä postausta, niin voit käydä tekemässä sen nyt tästä linkista!


Kuukauden näyttökerrat:

Lokakuussa tuli suhteellisen paljon näyttökertoja pelkälle blogillekkin ja se yllätti minua jonkin verran, jos vertaa siihen, että kyseessä oli ihan normaali kuukausi, joka tosin sisälsi syysloman. Yllätyksenä näyttökertoja tuli silti huimat 2482! Olen todella kiitollinen jokaiselle teistä, jotka olette asioineet täällä blogissani lokakuun aikana.


Kuukauden kommentti ja kommentoijat:

Lokakuussa blogiin tulikin yllättävän paljon kommentteja ja olen niistä jokaisesta todella kiitollinen! Kommentteja tuli yhteensä 38, joista 19 oli arvontaan osallistuvien kommentteja. Haluan kiittää myös jokaista arvontaan osallistunutta!

Ihania kommentteja tuli todella paljon lokakuun aikana ja kuukauden kommentin päättäminen oli tällä kertaa todella haasteellista. En siis pystynyt valitsemaan vain yhtä kommenttia vaan nyt lokakuussa kaksi kommenttia saa kuukauden kommentti -tittelin! Toinen kommentoijista oli Noora, joka kommentoi syyskuun postaukseen ihanan kattavan kommentin yleisesti ottaen kuukausipostauksista ja siitä, miten olin onnistunut kuukausipostauksen toteuttamisessa. Toinen kommentoijista oli Essi,  joka kommentoi myös samaiseen postaukseen kuin Noorakin ja siinä kommentissa oli jokseenkin samoja asioita kuin Noorallakin. 



Parin viimeisen kuukauden aikana olen todennut kätevämmäksi laittaa kuukauden kommentoijat tekstillä, joten samalla linjalla jatketaan myös tässäkin postauksessa. Kiitos paljon teille jokaiselle kommentoijalle ja erityisesti seuraaville kolmelle!

Essi Huida: 3 kommenttia
Tiia: 3 kommenttia
Viivi: 2 kommenttia

Kuukauden tykätyin Instagram-kuva:

Lokakuussa tulikin julkaistua Instagramiin jonkin verran kuvia. Yksi lokakuun tykätyimmistä kuvista sai melkeinpä 100 tykkäystä, muttei ihan. Tykätyin instagram-kuva oli kuva, jossa olen Erinin kanssa tallissa sisällä ja sen kuvan kuvateksteissä kerroin ratsastustunnistani, jonka menin kyseisellä ponilla! Tykkäyksiä kuvalle tuli siis 97 eli normaalia enemmän. 



Kuukauden ratsu:

Lokakuun aikana siirryimme vasta valmistuneeseen uuteen maneesiin, mutta sitä ennen meillä oli kaksi ratsastustuntia, joista toisen menin Erinillä ja toisen Ciriuksella. Maneesiin pääsinkin aikaisemmin, mitä oletin, koska menin extempore reissulle valmennukseen Gerdan kanssa. Seuraavan viikon torstaina maneesissa ratsastelut jatkuivat Gerdan kanssa, josta seuraavana päivänä oli taksvärkki, jonka vietin Kiviojalla ja silloin pääsin ratsastamaan pitkästä aikaa Sunshinella. Sitä seuraavalla viikolla kävimme Alinan kanssa tallilla Sallan kanssa ja ratsastimme Alinan kanssa yhdellä Eltsulla ja lokakuun viimeinen ratsu olikin suurena yllätyksenäni Enni.

Lokakuun aikana pääsin useamman eri ponin selkään ja normaalia enemmän ratsastamaan. Tunnit menivät hiukan vaihtelevalla menestyksellä, eikä mitään tiettyä mieleenpainuvinta ratsastuskertaa taida olla, mutta jos jokin noista pitäisi sanoa, niin tunti, jonka menin jättiponilla Ennillä. Tunnille minulla oli hirvittävästi ennakkoluuloja ja varsinkin, kun hyppäsimme esteitä, mutta tunti menikin odotettua paremmin ja saimme oikein kivoja hyppyjä, vaikka itselle tuotti hiukan hankaluuksia mukautua Ennin hyppytyyliin.

Ratsastuskuvat: Viivi Vanhanen



Kuukauden mieleenjääneimmät tapahtumat:

Koko kuukausi alkoi suurella määrällä orkesteriharjoituksia ja Jennan yllätyssynttäreitä suunnitellen. Järjestimme siis Alinan ja kaverini Sofian kanssa yllätyssynttärit Jennalle, jonne leivoimme Alinan kanssa naapurimme avustuksella ison täytekakun. Synttäreiden lomassa kävimme uimassa ja syömässä Holiday Clubilla. Seuraavalla viikolla olin esiintymässä alkuviikosta yhdessä musiikkiopistojen ja kaupunginorkesterin kanssa Suomi 100 konserteissa sekä siitä hyvästä pääsimme myös syömään Amarilloon, jossa oli oikein hauskaa. 

Lokakuussa oli myös taksvärkki, jonka jälkeen alkoikin syysloma, jonka vietin täällä Lappeenrannassa. Sen aikana kävin keilaamassa, uimassa, tallilla x2, mummolla ja mummilla, kaupungilla x2 ja mitähän muuta siihen mahtui. Kavereiden kanssa oloa sekä paljon nukkumista.




Siinä se lokakuu oikeastaan menikin. Takana siis kaikenlaista kivaa täynnä oleva kuukausi! Tähän postauksen loppuun haluan mainita vielä, että tämä blogi saattaa viettää jonkin laista hiljaiseloa nyt marraskuussa, jotta saan kaikki joulukalenterin postaukset siihen vaiheeseen, että niitä voikin sitten postata tänne blogiin heti joulukuun alkaessa. Ei minulla tällä kertaa muuta. Kertokaahan mitä piditte! Ens postaukseen!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

#146 Mielipiteeni Riders Magazinesta + ARVONTA

Postaus tehty yhteistyössä Playsson.net:in ja Riders Magazine:n kanssa!

Useimmat teistä on saattanut nähdä ja kuullakkin viime viikolla julkaistusta täysin uudesta kotimaisesta hevosjulkaisusta Rider Magazine:sta, joka on enemmän kuin hevoslehti. Lehti on siitä erikoinen, että lehden lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa lehden sisältöön esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Lehti on suunnattu nuorisolle sekä nuorille aikuisille, joita kiinnosta hevosblogit ja sosiaalinen media sekä tietysti hevosurheilu.

Lehden voit ostaa lehtipisteen myyntipaikoista eli melkeinpä mistä vaan kaupasta. Näitä kauppoja ovat mm. S-kaupat, K-kaupat, R-kioskit, Sokokset ja Minimanit. Lehden hinta on 6.50e, mutta nyt teillä on mahdollisuus osallistua Riders Magazine -lehden ensimmäisen numeron arvontaan ja voittaa lehti itsellesi ja aivan ilmaiseksi, mutta siitä lisää postauksen lopussa!

Seuraavaksi haluan jakaa kanssanne mielipiteeni lehdestä, jonka jälkeen pääsemmekin arvonnan ohjeisiin. Vaikka postaus onkin toteutettu yhteistyönä playsson.net:in kanssa, niin kaikki alla mainitsemani mielipiteet ovat minun omia mielipiteitäni, eikä kukaan muu ole vaikuttanut niihin!


Lehden kansi antaa mielestäni hyvän ensivaikutelman, joka on mielestäni tärkeää. Pidän kannen väreistä sekä erityisesti tuo Aadan ja Marocon kuva on upea ja se tuo tietynlaista tunnelmaa lehden kanteen. Näiden lisäksi pidän myös kovasti kannen fonteista, jotka ovat kaikki erilaisia. Tykkään, siitä, ettei kaikki ole samanlaisia, vaan fontit vaihtelevat sekä ulkonäön, että värin suhteen. Kannessa ainut miinus mielestäni on valkoiset reunat, jonkun mielestä ne saattavat olla kivasti kehystämässä kannen kuvaa, mutten itse tykkää niistä, vaan toivoisin, että kuva peittäisi koko kannen.

Heti, kun lehden avaa, niin löytyykin kaksi sivua pitkä sisällysluettelo, jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu pinkkeihin laatikoihin aseteltuna, mitä lehti ja lehden artikkelit oikein sisältävätkään. Sisällysluettelossa tykkään, kun lehdessä on nuolia, jotka kertovat missä järjestyksessä mikäkin artikkeli tulee.

Sisällysluettelon jälkeen löytyykin juuri sopivan pituinen pääkirjoitus, joka sisältää mielestäni hyvin tiiviin tekstiosuuden, joka on hyvin selkeästi kirjoitettu. Samalta sivulta löytyy tietoa Riders Magazine lehden tekijöitä sekä mainos Playsson.net:in someista.



Ensimmäinen lehden artikkeleista esitteli hevosbloggaajaa Aada Lättiä, joka kirjoittaa hyvin tunnettua blogia Aadan hevoselämää. Kyseessä on siis 23-vuotiaan Aada haastattelu, jossa käydään läpi kuka hän on, ja miten hän on nyt siinä, missä hän nyt on?

Mielestäni artikkeli on todella kivasti toteutettu ja sopivan pituinen. Kuvat ovat todella hienoja ja kuvien värit pyörivät kivasti lehden värimaailman ympärillä. Itse henkilökohtaisesti pidän kovasti lainauksista, joita on laitettu kuvien läheisyyteen ja ne korostuvat kivasti artikkelista. Yhden artikkelin kuvan reunat ovat pyöristetty ja sen vasemmalla puolella oleva teksti on mielestäni todella hassusti laitettu kuvaan kiinni ja se ei näytä kovinkaan fiksulta. Joissakin kohdissa (oikeastaan jokaisessa artikkelissa) minua alkoi häiritsemään tasatut rivit, sillä joidenkin sanojen väleissä on hyvin epämääräisen suuret välit.

Sa(n)kari-ponin saarnat ovat enemmän pienemmille suunnattu lyhyehkö artikkeli, missä Sa(n)kari-poni saarnaa syksyn tulosta ja erityisesti ponien takeista eli loimista. Mielenkiintoinen, mutta hauska artikkeli on kivasti toteutettu! Mielestäni tällaisia tekstejä olisi kiva lueskella lisää tulevissa lehdissä.



Jotta teillekkin jäisi jotain luettavaa, niin en nyt paljasta kaikkia lehdessä olevia artikkeleja, joten mainitsen vain niistä, jotka herätti minulle mielenkiintoa. Hyvin mielenkiintoinen artikkeli oli Turun cityhevosesta, 14-vuotiaasta suomenhevostamma Nupusta. Artikkelissa kerrottiin siitä, miten Nupusta ylipäänsä tuli nykyisen omistajansa Heikki Mikkolan hevonen sekä myös siitä, miten Nupusta on tullut kaupunkihevonen ja miten se reagoi kaupungilla oloon.

"Nuppu on liikkunut keskustassa jo niin paljon, että
ennakoi liikenteen kulkua ja tarkkailee ympäristöään"

Nupusta kertova artikkeli on todella hyvin ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu. Tekstiä oli mukava määrä ja sen jaksoi lukea todella hyvin loppuun ja mielenkiinnon vuoksi sen lukemista olisi voinut jatkaa vielä enemmänkin. Artikkelia koristaa kivat kuvat Nupusta sekä Heikki Mikkolasta Turun keskustassa. 

Haluan myös mainita ennen Nupun artikkelia olevasta jutusta, jonka otsikko on "Kuolaimet vai kuolaimetta?". Olettaisin, että monia teistä lukijakunnassani kiinnostaa tämä artikkeli, jossa kerrotaan kuolaimien käytöstä. Artikkeli ei ole ehkä eniten omaa kiinnostustani vastaava, joten henkilökohtaisesti artikkelin lukeminen kävi suuren tekstimäärän vuoksi hiukan tylsähköksi, mutta varmasti, niitä joita kuolaimien käyttö kiinnostaa enemmän, niin kannattaa lukaista tämä artikkeli läpi, sillä täältä löytyy hyviä esimerkkejä, miten kuolaimet ovat esimerkiksi vaikuttaneet hevoseen.



Tämä uutuus lehti ei todellakaan ole vain artikkeleiden peitossa, vaan mukaan mahtuu paljon erilaisia mainoksia sekä lukijakisa, josta voikin voittaa BackOnTrack:in pipon. Kilpailuun pystyt osallistua kertomalla, mitä pidit ensimmäisestä numerosta, joka tapahtuu nettilomakkeen välityksellä.

Lehdestä löytyy myös juttu siitä, mitä pitää tehdä, jos käykin niin köpelösti, että on "aika lähteä valmennukseen... mutta hevosella on kenkä irti! Osaatko lyödä irtokengät paikalleen itse vai onko päivä pilalla?" Kyseessä siis hyvin hyödyllinen artikkeli, johon on kivasti laitettu järjestelmällisesti pieniin laatikoihin, mitä pitää tehdä ja missäkin järjestyksessä. Erityisesti pidän tämän jutun ulkoasusta.

Irtokenkä-artikkelin vierestä löytyi pieni sarjakuva, joka oli ihan kivalla idealla tehty, mutta siitä jäi jotenkin lapsellinen kuva kuvituksen suhteen. Omaan makuun sarjakuva olisi voinut olla enemmän todenmukaisemmin tehty ja siinä olisi voinut olla vähän enemmän tekstiä ja pituudeltaan se olisi voinut olla hiukan pidempi.



Ehkä lehden kiinnostavin juttu on artikkeli, jossa Personal Trainer Pia Ali-Rekola kertoo itsestään, miten voi päästä parempaan ratsastuskuntoon, jakaa ruokailu vinkkejä ja artikkelin lopuksi on keskivartalolle suunnattu treeni, jossa Pia kertoo 6 liikettä, miten ne tehdään ja miten paljon niitä tehdään. 

Itse tykkäsin jutun toteutuksesta todella paljon. Tekstiä oli paljon, mutta se oli ymmärrettävää, helppolukuista ja sujuvaa, joten jutun lukeminen ei käynyt ollenkaan tylsäksi. Jutun päätteeksi olevan keskivartalotreeni oli myös hyvin toteutettu. Jotkut liikkeiden selityksistä olivat hiukan epäselviä, mutta liikkeiden selityksien vieressä olleet kuvat havainnollistavat liikkeitä jonkin verran. 

Pia Ali-Rekolan treenivinkkien jälkeen oli vuorossa hyödyllinen treenivinkki ratsastajalle ja hevoselle. Lehdessä oli kokonainen artikkeli etuosakäännöksestä ja siinä kerrottiin mitä se on, miten sen voi tehdä sekä miten sitä voi harjoittaa. Ja jottei vinkkejä olisi vielä yhtään tarpeeksi, niin  parin sivun päästä löytyi Katrin kirjoittama vinkkipostaus aloitteleville bloggaajille. Ja ymmärtääkseni melkeinpä koko juttu oltiin kopioitu suoraan blogista, joten se oli ehkä hiukan tylsähkö varsinkin minulle, kun olin kyseisen postauksen lukenut aijemmin, mutta varmasti sellaisille hyödyllinen, jotka suunnittelevat kovasti blogin aloittamista. 



Erityisesti lehdessä pidän sen värimaailmasta, joka pyörii aikalailla pastellinsävyisessä harmaassa ja vaaleanpunaisessa, mutta lehden sivuilta löytyy myös hiukan oranssin ja keltaisen sävyä. Esimerkiksi oranssia löytyy Instagramkuville omistetulta sivulta, johon pääsee parhaimmat kuvat, jotka on tägätty #ridersmagazinefi. Ig-kuvien sivu on mielestäni hiukan sekava, koska kuvia on laitettu toistensa päälle ja itse en henkilökohtaisesti pidä hirvittävästi, kun kuvat ovat aseteltu liian järjestelmällisesti.

Viimeisien artikkelien joukossa oli Malin Baryardista eli 41-vuotiaasta Ruotsalaisesta kilparatsastajasta kertova haastattelu. Haastattelussa selviää hiukan Malinin urasta ja haastattelun lopuksi Malin antaa kolme hyvin hyödyllistä vinkkiä ratsastukseen. Mielestäni tämä juttu oli varsin mielenkiintoinen ja Malinista olisi voinut kuulla enemmänkin. 

Lopuksi lehdestä löytyi Facebookin talliniksit, jotka sisälsivätkin oikein oivallisia ideoita tallihommiin. Näiden lukeminen kiinnostaisi minua jatkossakin ja tykkäsin kyllä tästä sivusta todella paljon!


Kokonaisuudessaan lehti on hyvin onnistunut ensimmäiseksi lehdeksi ja lehteen on koottu kivoja artikkeleja, joidenka toteutus on onnistunut hyvin. Tässä vielä pieni yhteenveto lehdestä:

+ Lehden kansi on huomiota herättävä ja visuaalisesti kaunis
+ Lehdellä kiva värimaailma
+ Paljon mielenkiintoisia artikkeleita

- Teksti näyttää viimeisillä sivuilla tyhmältä, kun se on tasattu
- Pyöristetyt kuvat voisi jättää pyöristämättä, tai edes antaa tekstille niiden vierestä enemmän tilaa
- Jotkut kuvista ehkä hiukan lapsellisia


Sitten vuorossa arvonta ja siihen osallistumisen ohjeet

Nyt kahdella teistä lukijoistani on mahdollisuus voittaa Riders Magazine -hevoslehti. Lehtien arpomisen minulle on mahdollistanut Playsson.net, jotka ryhtyivät kanssani yhteistyöhön ja lähettivät minulle muutaman lehden arvottavaksi. Arvontaan voit osallistua niinkin yksinkertaisella tavalla kuin kommentoimalla anonyymisti tai rekisteröityneenä tämän postauksen kommentteihin, miksi juuri sinä haluaisit voittaa lehden ja tietysti samalla sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyttä, jos satut voittamaan arvonnan.

Arvonta on siis voittajille täysin ilmainen, joten jos lehti yhtään kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla onnea ja osallistua arvontaan. Arvonta suoritetaan 1.11 eli siihen päivään asti on aikaa osallistua. Arvonnan voittajaan otan sähköpostilla yhteyttä, joten arvontapäivänä kannattaa kurkistaa, jospa sähköpostia saattaisi tulla juuri sinulle! Nyt siis kaikki vauhdilla kommentoimaan, miksi juuri sinä haluaisit voittaa lehden ja kommenttiin mukaan myös sähköpostiosoitteesi! 

Onnea kaikille arvontaan!